Minusta

Kun pohdin mistä oikein aloitan mun tarinan kertomisen, mulle nousi mieleen sanat antautuminen ja irtipäästö.

Hetken mietin, että no tämäpä auttoi paljon eihän nämä sanat liity mihinkään. Sit tajusin että nehän liittyy ihan kaikkeen.

Mun yrittäjyysmatkani alkaa siitä kun edellisessä ammatissani optikkona aloin tuntea etten saa toteuttaa itseäni siinä työssä niin kuin haluaisin. Koin olevani liian rajattu, ohjattu, aikataulutettu.. Pohdin mikä suunta veis mua enemmän kohti sellaista työelämää, joka antaisi mulle enemmän vapautta ja saisin hyödyntää enemmän mun vahvuutta kohdata ihmiset aidosti.

Suunta ei löytynyt mitenkään helposti tai nopeasti. Oli väkisin yrittämistä, pakottamista ja kiirettä.

2022 keväällä tulin raskaaksi.
Syvä huokaus, nyt mulla on hetki aikaa pysähtyä, ottaa irtiotto nykyisestä työstä ja antaa tilaa uuden suunnan löytymiselle. Tunsin, että tulevan vauvavuoden aikana löydän sen.
Päästin irti ja antauduin.
Odotin.

Ensimmäisen kerran törmäsin äitiys- ja vauvavyöhyketerapian koulutusohjelman mainokseen ollessani raskaana. Koulutuksen aloitus olisi ollut kun vauva olisi vain muutaman kuukauden. Tilaisuus houkutti, olihan äitini hoitanut minua ja sisaruksia pienestä asti vyöhyketerapialla. Mutta en hakenut. Päästin irti.
Se ei tuntunut oikealta hetkeltä.

Myöhemmin vauvan synnyttyä mainos tuli vastaan uudelleen, koulutus alkaisi kun vauva olisi reilun vuoden ikäinen. Nyt en voinut enää ohittaa sitä. Hain koulutukseen ja pian sainkin puhelun, että pääsen mukaan.
Itkin, tärisin. Se tuntui niin hyvältä ja oikealta.

Siitä hetkestä asti mun puhelimen muistioon alkoi syntyä ”Yritys” otsikkoa kantava muistiinpano, johon kirjotin kaikki ideat ja ajatukset, mitä mun päähän alkoi pulputa. Aikaa koulutuksen aloitukseen oli vielä yli puoli vuotta, mutta tunsin vahvasti, että tässä se suunta nyt on.

Tunnen niin edelleen. Vaikka matkalle on mahtunut paljon epätoivon hetkiä, pelkoa, jännitystä ja epävarmuutta, silti tämä tunne on kantanut niiden hetkien läpi.

Aiemmin olen tehnyt paljon asioita puskemalla ja pakottamalla, mutta yrittäjyydessä halusin lähteä murtamaan tätä.  Asiat saa ja voi tapahtua myös ilman sitä. Välillä muistan sen paremmin välillä huonommin. Mutta kerta toisensa jälkeen olen saanut huomata, että ilman puskemista, irtipäästön ja antautumisen kautta, asiat tapahtuvat huomattavasti sulavammin. Ei ehkä niin nopeasti, mutta sulavammin.

Ajattelen, että irtipäästö liittyy vahvasti myös äitiyteen, raskautumiseen, raskauteen ja vauva-aikaan.
On päästettävä irti vanhasta. On antauduttava kehon muutokseen, elämän muutokseen. On antauduttava uudelle elämälle.

Myös mun vastaanotolla nämä teemat toistuvat;
Kun uskallat päästää irti ja antautua mun käsiin voin antaa sulle helpommin kaiken sen mitä mulla on annettavaa. Kun jätetään turhat odotukset ja ennakkoluulot on tilaa kaikelle sille mikä on mahdollista mun hoidoista saada. Tämä pätee niin aikuisiin, vanhempiin kuin teidän vauvoihinkin. 

Oletko valmis päästämään irti oireista ja haasteista, jotta tilaa olisi jollekkin paremmalle?